torstai 6. heinäkuuta 2023
Tervetuloa Suomeen Vanda!
maanantai 16. tammikuuta 2023
Ne ensimmäiset
Luulen, että jokainen kasvattaja jollain tapaa muistaa aina sen ihka ensimmäisen pentueensa. Minä olen yksi heistä. Muistan, kuinka ajatus pentueesta kyti päässä. Muistan kasvattajakurssin ja kurssin muut oman koirarotunsa jalostushaaveita päässään pyöritelleet kurssilaiset. Muistan kaikki terveystutkimukset jotka tulevalle emälle tehtiin. Muistan astutuksen ja tiineysajan vaiheineen. Muistan puhuneeni tuntikausia puhelimessa koko tämä ajan. Koko ajan läsnä oli jännitys, pelko ja huolikin, mutta myös kupliva ilo tulevasta. Tunsin olevani pienen pieni osa yhden rodun historiaa.
Synnytyksen muistan myös hyvin. Emä valmisteli petinsä huolella ja avautumisvaihekin kesti jonkin aikaa. Synnytys eteni vaiheittain. Yhden isomman kaverin, joka oli päättänyt syntyä jalat edellä ex-mieheni nykäisi ulos oikeassa supistuksen vaiheessa. Yhdeksän pentua syntyi kaiken kaikkiaan. Yksi pieni pojan rääpäle jaksoi elää 8 päivää. Sitten oli jo pakko viedä se eläinlääkäriin ja nukuttaa pois. Voin kuinka minä sitä itkin ja surin. Muut kasvoivat hyvin, söivät ja nukkuivat. Availivat silmänsä, ryhtyivät leikkimään ja opettelemaan koirana olemista.
Pennut muuttivat uusiin koteihinsa 8-viikkoisina. Kun aikaa kului, ymmärsin, kuinka onnekas olen ollut. Kaikki kahdeksan olivat juuri niissä kodeissa, mihin niiden pitikin päätyä. Tämä ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Ne ovat tärkeitä, kovin tärkeitä ne ensimmäiset, siksi kun ovat niitä ensimmäisiä. Sydämeen sattui, kun välillä sairasteltiin, vakavastikin. Oli leikkausoperaatioita, tapaturmia ja diagnosoituja vaivojakin.
Toukokuussa 2020 sain ensimmäisen suru-uutisen. Ensimmäinen kasvattini oli kuollut, ensimmäinen kaikista. Silloin havahduin, että M-pentueeni on kohta jo 11-vuotias. Myös muista pentueista on menetetty rakkaita kasvattejani, aivan liian aikaisin. Jokaisen mukana tuntuu lähtevän osa sydämestäni. Ihan joka kerta ja ihan jokaisen mukana.
Nyt ensimmäisiäni on jäljellä neljä. Pentueen kaikki pojat ovat nyt kaikki siellä, minne kaikki koirat menevät kuoltuaan, siskonsa kera. Tätä kirjoittaessani neljä jäljellä olevaa ovat 13 vuotta, neljä kuukautta ja kolme päivää vanhoja. Maija, Justi, Meli ja Usva. Eläköön elämä heissä vielä hyvän aikaa!
Laku, Merediam Mio Madras 3.9.2009-4.1.2023 Kuva: Emilia Berg |
Santtu, Merediam Mio Marlon 3.9.2009- 27.12.2022 kuva Jenna Korhonen |
Bono, Merediam Mio Massimo 3.9.2009- 25.10.2021 kuva Niina Meronen |
Nekku, Merediam Mocca Myrna 3.9.2009- 22.5.2020 kuva Marjo Eloluoma |
tiistai 4. lokakuuta 2022
keskiviikko 24. elokuuta 2022
sunnuntai 21. elokuuta 2022
Portugalinvesikoirien vesityötapahtuma Virroilla 19.-21.8.2022
torstai 30. joulukuuta 2021
Omppu on poissa
perjantai 12. maaliskuuta 2021
Aina saa kysyä, mutta...
Tämä aika on koirien.
Korona-pandemian vuoksi kotoilun lomassa ihmiset ovat heränneet tarpeeseen saada perheeseen myös nelijalkainen perheenjäsen, useimmiten koira.
Pentutiedusteluja tulee viikottain useita, pääsääntöisesti sähköpostilla mutta myös puhelimitse. Se on hienoa, kun rotu kiinnostaa ja minusta on mukava keskustella ja kertoa tästä ihanasta rodusta, sen ominaisuuksista, historiasta, luonteesta, perinnöllisistä vioista ja sairauksista, koirien lajityypillisestä käyttäytymisestä ja harrastuksista.
Olen havainnut kolme asiaa, jotka tässä bentubuumissa ovat korostuneet:
Ensimmäiseksi: sähköpostitse kysytään paljon pelkkää pennun hintaa ja jonotusmahdollisuutta vaivautumatta kertomaan itsestään mitään. Pahoittelut, mutta minun vastaukseni ovat yhtä lyhyitä näissä tapauksissa, kaikki kasvattajat eivät vaivaudu edes vastaamaan moiseen.
HUOM! tässä kohtaa pitää myös kiittää isosti ihmisiä, jotka ovat asiallisesti esitelleet itsensä, kertoneet itsestään, perheestään, elämäntavoistaan ja siitä, mitä koiralta toivovat. Ja miksi juuri tämä rotu kiinnostaa. Jos ei ole kokemusta, ollaan nähty vaivaa ja tutustuttu rotuun tarkemmin pyrkimällä tapaamaan useita koiria. Ja koska tämä on kahden kauppaa, ollaan kiinnostuneita kuulemaan kasvattajan näkemys rodun nykyisyydestä, kasvatustyön tuloksista ja haasteista, tavoitteista ja toiveista. KIITOS TEILLE!
Toiseksi: pentuja kysyvät eivät välttämättä ole koskaan tavanneet portugalinvesikoiraa livenä. Silti he ovat hyvin varmoja, tutkittuaan asiaa tarkemmin, että juuri tämä rotu sopii heille. Minua kiinnostaa, miten he ovat tähän johtopäätökseen päätyneet. Kehotankin aina tutustumaan rotuun livenä. Siihen on kanavia, esimerkiksi facebookissa on useita portugalinvesikoiraryhmiä, jossa voi haeskella koirallisia oman kaupungin alueelta. Älä siis osta portugalinvesikoirapentua säkissä, tutustu rotuun!
Ja kolmanneksi: Halutaan koko ikänsä tervenä pysyvä koira.
Minulle ihan jokainen pentu, joka täältä lähtee on erittäin tärkeä ja rakas. Toivon saavani kuulla pennun luovutuksen jälkeen koiran kuulumisia ihan sen koko elinkaaren ajan. Tunnen suurta surua ja huolta siitä, jos kasvatti sairastuu, voi huonosti tai jopa menehtyy liian varhain eliniän odotteeseen nähden. Tämä on aina mahdollista, kuten myös se, että koira elää suht terveenä vielä 16-vuotiaana, kuten oma kantanarttuni Omppu.
Aika suunnittelusta pentueen luovutushetkeen on pitkä, useita vuosia. Siihen aikaan mahtuu paljon tutkimista, selvittämistä, keskusteluja, rahan kuluttamista, ajan kuluttamista, valvottuja öitä, huolta ja murhetta sekä kohtalon oikkuja. Siihen aikaan mahtuu myös iloa, riemua, naurua, ystäviä, ihania koiria ja pentuja, onnea ja uusia hienoja ihmisiä ja tapahtumia pienen kenneltoimintani piirissä. Kuulostaa ylevältä ja hienolta jopa omaan korvaani. Mutta silti en voi luvata koko elämänsä terveenä pysyvää koiraa.
Kevät on ihan nurkan takana, pidetään toisistamme huolta!!
Anu
Omppu, April Fool's Xtempore Amore juhli 2.3.2021 16 -vuotissynttäreitään. |